Andreas Almgrenin New Yorkin maratondebyytin ratkaiseva hetki koitti Central Parkin punaisten ja vihreiden syyspuiden alla. Pää pystyssä ja katse eteenpäin hän juoksi olka olkaa vasten italialaisen Yemaneberhan Crippan kanssa, jonka silmät olivat sinisten aurinkolasien takana, askeleet lähes samassa tahdissa. Toinen heistä voittaisi pian kisan historian kovimman lähtökentän. Matkaa oli jäljellä alle 1,6 km.
Näin Andreas Almgren voitti New York City Marathonin
Kaksikko oli ollut tässä tilanteessa ennenkin. Andreasin vuoteen 2026 mahtuivat jo 10 km:n maantien Euroopan ennätys tammikuussa, 10 000 metrin EM-kulta elokuussa ja puolimaratonin maailmanmestaruus syyskuussa. Birminghamissa hän ja Crippa olivat taistelleet 10 000 metrin EM-kullasta, kunnes Andreas otti ohjat ja piti vauhdin yllä, kunnes jäljellä oli vain yksi juoksija. Sunnuntaina näytti uusinnalta. Ruotsalainen kallistui hieman eteenpäin, ja väli aukesi. Crippa vilkaisi taakseen. Andreas piti katseensa eteenpäin.
”With about 5k left I felt like, I'm going to be with this to the end. I wasn't sure that I had it until I saw that Crippa was dropping.” (”Noin 5 km ennen maalia tunsin, että pysyn mukana loppuun asti. En ollut varma voitosta ennen kuin näin Crippan jäävän.”)
Kilpailun jälkeen Andreas kertoi, ettei hän tiennyt, miltä hänen pitäisi tuntua viimeisillä kilometreillä matkalla, joka oli paljon pidempi kuin mikään hänen aiemmin juoksemansa. Jokainen maratonin juossut tunnistaa tunteen: viimeiset 10 km ovat tuntematonta maastoa, jossa jalat ja keuhkot alkavat protestoida. Andreaskaan ei ole siitä immuuni, mutta hänellä oli jotain vankkaa, johon nojata: syvä ymmärrys omasta kehostaan ja luottamus harjoitusdataansa.
”Data is obviously something I think is very important for everything. For me, the combination of feeling, speed, heart rate, and lactate usually plays a big role in how I evaluate everything.” (”Data on mielestäni tietysti erittäin tärkeää kaikessa. Minulle tuntuman, vauhdin, sykkeen ja laktaatin yhdistelmä on yleensä iso osa sitä, miten arvioin kaikkea.”) Andreas seuraa harjoitteluaan COROS PACE 4 -kellolla ja COROS-sykemittarilla.
Kokemus merkitsee maratonilla ehkä enemmän kuin millään muulla matkalla, mutta mikään ei voita sitä, että tiedät tarkalleen, kuinka kovaa olet painanut ja paljonko sinulla on vielä jäljellä. Andreas ei ollut koskaan ollut 40 kilometrin kohdalla kilpailussa, mutta hänen harjoitusdatansa oli näyttänyt, mitä hänen piti parantaa ollakseen valmis siihen hetkeen. Hän ei ollut ollut siellä ennen – ja silti, tavallaan, hän oli.
Kun hän juoksi viimeistä kilometriä sunnuntaina, kukaan ei tarvinnut lukuja nähdäkseen, että hän näytti lähes rennolta. Silti datalla oli vielä yksi asia kerrottavanaan: hänellä oli yhä voimia kiihdyttää.
Sinne pääseminen vaati vuosien työn – hyviä päiviä, joista tuli hyviä viikkoja, kuukausia ja vuosia. Andreasin piti ensin taistella läpi pitkän huonon onnen jakson: toistuvat vammat, murtumat ja sairaudet. Vuoden 2025 alussa hän oli vihdoin tarpeeksi terve juoksemaan viikosta toiseen 170 km, ja tämä vahva pohja antoi jaloille voimaa kestää harjoitukset, joita lajin suurimmista tittelistä kilpaileminen vaatii.
Andreas Almgrenin maratonharjoittelu: 12 viikkoa New Yorkiin
87 % rauhallista: sykealueet maratonvalmistautumisessa
10 000 metrin EM-kullan jälkeen Andreas siirtyi pidempiin lenkkeihin sykealueilla 1 ja 2 valmistautuessaan puolimaratonin MM-kisoihin ja sitten New Yorkiin. 12 viikon maratonjaksonsa aikana 87 % harjoittelusta oli alemmilla aerobisilla alueilla ja noin 12 % alueilla 3 ja 4. Viimeinen prosentti käytettiin anaerobisen alueen yläpäähän, jotta hän säilyttäisi vauhdin, joka hänellä on ollut siitä lähtien, kun hän voitti 800 metrin pronssia nuorten MM-kisoissa 2014.
Andreas kuvailee perusfilosofiaansa näin: ole niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista, selvitä, mikä aineenvaihdunnan järjestelmä todennäköisimmin rajoittaa suorituskykyä, ja vahvista sitä harjoitus kerrallaan. ”I think that mindset is something a lot of people can learn from. I think too much data can be a little bit stressful, because you don't know what everything means, but just find your key data points and monitor them as good as possible.” (”Uskon, että moni voi oppia tuosta ajattelutavasta. Liika data voi olla vähän stressaavaa, koska et tiedä, mitä kaikki tarkoittaa, mutta etsi tärkeimmät datapisteesi ja seuraa niitä niin hyvin kuin pystyt.”)
Jakson alussa yli 15 km:n kynnysharjoitukset olivat hänelle raskaita, mutta ne helpottuivat viikkojen kuluessa. ”I think going for more high mileage, slower runs was a big unlock for me to perform.” (”Uskon, että suurempi määrä ja rauhallisemmat lenkit olivat se, mikä todella avasi suoritukseni.”)
Avainharjoitukset: 36 km Flagstaffissa ja 8 × 2 km maratonvauhtia
Viimeiset viikot ennen kilpailua hän vietti korkealla Flagstaffissa. 18. lokakuuta hän juoksi 36,2 km maastossa, joka jäljitteli New Yorkin reitin ylä- ja alamäkiä, nousematta kertaakaan sykealueen 2 yläpuolelle. Vauhti ei ollut pääasia – mäkisellä reitillä se ei voi olla. Painopiste oli tasaisessa rasituksessa: alamäessä nopeammin, ylämäessä hallitusti.
Sitten tuli iso kynnysharjoitus: 8 × 2 km maratonteholla, tavoitteena noin 3:00/km. Tarkoitus oli viedä keho mahdollisimman lähelle maratonin loppua, jotta jokainen aineenvaihdunnan järjestelmä tunnistaisi tilanteen Central Parkissa.
Kisadata: Andreas Almgrenin New York City Marathon
Kisadata näyttää, miten luvut voivat antaa urheilijalle sekä itsevarmuutta että terävän vaiston. Andreas ohitti puolivälin ajassa 1:04:04 (noin 3:02/km) rennolla 156 lyönnin keskisykkeellä, mikä loi pohjan paljon nopeammalle toiselle puoliskolle. Vauhdin kiristyessä syke nousi 160 lyönnin tuntumaan ja sykealueelle 4, maitohappokynnykselle. Kovimmassa kunnossa olevatkin ammattilaiset jaksavat pysyä tällä alueella vain 60–80 minuuttia, mutta Andreasin ei tarvinnut tulla lähellekään sitä rajaa. Juoksuasento terävöityi, ja askeltiheys nousi 178:sta 183 askeleeseen minuutissa. Alle 5 km ennen maalia syke nousi alueelle 5, VO2max. Jos harjoittelu oli antanut hänelle tarpeeksi voittoon, nyt oli aika näyttää se.
Negatiivinen splitti: 1:04:04 ja 1:01:57
Viimeiset 600 metriä hän juoksi ajassa 1:34, 195 askeleen minuuttitiheydellä ja sykkeen ollessa 178. Pää yhä pystyssä, katse yhä eteenpäin. Kun ensimmäinen major-maratonin voittanut ruotsalaismies tuli viimeisestä kaarteesta, hän oli kuvassa yksin. Andreas katkaisi maalinauhan ajassa 2:06:01, 13 sekuntia ennen Crippaa. Hänestä tuli ensimmäinen Euroopassa syntynyt mies, joka on voittanut New Yorkissa sitten vuoden 1996, ja ensimmäinen maratondebyytissään voittanut sitten etiopialaisen Gebre Gebremariamin vuonna 2010. Toisen puoliskon hän juoksi ajassa 1:01:57, yli kahden minuutin negatiivinen splitti vauhdilla 2:56/km. Vuosi sen jälkeen, kun hän oli katsonut New York City Marathonia aitojen takaa, hän oli voittanut sen.
”I have never been that emotional after a race. It first just felt surreal, because I felt that winning was possible, but I didn't really, truly expect it.” (”En ole koskaan ollut niin tunteellinen kilpailun jälkeen. Aluksi se tuntui vain epätodelliselta, koska tunsin, että voitto oli mahdollinen, mutten oikeasti odottanut sitä.”) Jos hänellä oli yksi asia sanottavana managerilleen ja ystävilleen, joista moni odotti maalissa, se oli: ”We did it.” (”Me teimme sen.”)
Lue lisää: Andreas Almgren – urheilijaprofiili: tittelit, ennätykset ja miten hän harjoittelee COROSin kanssa. Kynnysharjoittelusta kerrotaan artikkelissa Andreas Almgrenin harjoittelun taustalla.
