Ultrapitkä pyöräilysuoritus voi kestää kaksitoista tuntia tai enemmän, niin kauan, että ensimmäisen puolen tunnin rytmitysvirhe ei välttämättä näy ennen neljättä tai viidettä tuntia. Silloin sen korjaamiseen on enää vähän tilaa. Onnistuminen vaatii suunnitelman, joka on valmis ennen lähtöä, ja sen jälkeen joukon päätöksiä pitää suunnitelmasta kiinni joka ikinen tunti. Kurinalaisen pyöräilijän on luettava maastoa rehellisesti, tankattava aikataulun mukaan eikä silloin, kun se sopii, ja huomattava datan varoitusmerkit ennen kuin niistä tulee isompi ongelma.
Tunne tehoalueesi etukäteen
Ultrapitkän ajon rytmitys tarkoittaa, että tähtäät tietylle tehoalueelle ja tietylle sykealueelle tuntikausia kerrallaan. Jos alueesi ovat epätarkkoja, koko suunnitelma tähtää väärään lukuun. Joko ajat alle sen, mitä jaksaisit turvallisesti pitää, tai menet yli ja ajaudut vajeeseen.
Ultrapitkään tapahtumaan harjoittelevien pyöräilijöiden kannattaa tehdä COROS Cycling FTP Test älytrainerilla hyvissä ajoin ennen kilpailuviikkoa. Testi on niin vaativa, että liian lähellä starttia tehtynä se voi jättää jalat väsyneiksi, joten suosittelemme ajoittamaan sen noin kuukautta etukäteen. Tuloksena saat päivitetyn Functional Threshold Power -arvon (FTP) ja seitsemän päivitettyä tehoaluetta. Sykealueet ansaitsevat saman huomion, sillä niillä on merkitystä kilpailun loppupuolella, kun teho ja syke alkavat erkaantua toisistaan. COROS Heart Rate Zones -opas kertoo, miten ne määritetään.
Aloita maltillisesti ja lue maastoa
Tehon pitäisi ohjata vauhtia, koska se ei ajelehdi sykkeen tavoin eikä adrenaliini vääristä sitä niin kuin koettua kuormitusta ajon alussa. Useimmilla pyöräilijöillä ultrapitkän ajon vauhti on suurimman osan ajasta Aerobic Endurance -alueella (alue 2), ja nousuissa tai vastatuulessa käydään hetkellisesti Aerobic Power -alueella (alue 3). Yleisin rytmitysvirhe on yrittää kerryttää aikaa alussa: kynnyksellä tai sen yli aloittaminen tuo nopean ensimmäisen tunnin ja maksaa hitaan lopun.

Vahva rytmityssuunnitelma rakennetaan myös maaston ja sään ympärille. Reittiprofiili näyttää tarkalleen, missä nousut ovat, joten niille osuuksille voi asettaa tehotavoitteen hyvissä ajoin. Sääennuste antaa hyvän kuvan odotettavissa olevasta lämmöstä tai tuulesta, mutta kilpailupäivän olosuhteet eivät ole koskaan taattuja, joten suunnitelmaan kannattaa jättää joustovaraa. Jokaisella pyöräilijällä on kilpailun aikana rajallinen määrä tulitikkuja poltettavana, ja niiden käyttäminen etukäteen tunnistetuissa nousuissa toimii paremmin kuin niiden sytyttäminen sattumanvaraisesti. Montako tikkua sinulla todella on, on yksilöllistä, ja sen saa parhaiten selville harjoituksissa tai aiemmista kilpailukokemuksista.
Tankkaus ja nesteytys
Ultrapitkä kilpailu vaatii enemmän energiaa kuin keho kantaa mukanaan lähtöviivalle. Glykogeeni, kohtuullisten ja kovien ponnistusten polttoaine, riittää vain tietyn matkan ennen kuin se hupenee, eikä paljon suurempia rasvavarastoja pystytä polttamaan tarpeeksi nopeasti saman tehon ylläpitämiseen. Vajeen paikkaaminen alkaa siitä, että tiedät suunnilleen, kuinka paljon energiaa tietty vauhti kuluttaa, ja vastaat siihen ajon aikana nautituilla hiilihydraateilla. Glykogeenin jonkinasteinen väheneminen päivän mittaan on normaalia, varsinkin kun vatsa ei pysy täyden kulutuksen tahdissa, mutta suunnitelman pitäisi silti jättää maaliin reilusti varaa sen sijaan, että tankki ajettaisiin tyhjäksi.
Fiksu tankkaussuunnitelma alkaa kahdesta etukäteen lasketusta luvusta: kuinka usein tankkaat ja kuinka paljon hiilihydraattia ja vettä kuhunkin tankkaukseen kuuluu.
COROS-vinkki: Käytä Nutrition Alert -toimintoa tankkausvälin noudattamiseen. Se muistuttaa sinua asettamasi välein koko ajon ajan, joten syöminen ja juominen eivät lykkäänny liian myöhään. Yksityiskohdat vaihtelevat pyöräilijästä toiseen, mutta kurinalaisuus niiden takana on sama.
Seuraa varhaisia varoitusmerkkejä
Poljinnopeuden valinta vaikuttaa siihen, mikä järjestelmä kantaa kuorman tuntien mittaan. Matalampi poljinnopeus suuremmalla vääntömomentilla nojaa lihaskestävyyteen, kun taas korkeampi poljinnopeus pienemmällä vääntömomentilla siirtää enemmän kuormaa sydän- ja verenkiertoelimistölle. Useimmat pyöräilijät asettuvat pitkissä tasaisissa ponnistuksissa 80–95 rpm:n alueelle ja laskevat poljinnopeutta tietoisesti nousuissa. Jos poljinnopeus laskee itsestään kuormituksella, jolla niin ei normaalisti käy, se kannattaa panna merkille: usein se tarkoittaa, että jalat väsyvät ja pyytävät sydäntä paikkaamaan eron.
Sykkeen ajelehtiminen näkyy toiselta puolelta. Ajon edetessä, erityisesti helteellä tai nestevajeen kasvaessa, veriplasman tilavuus pienenee ja sydämen on lyötävä nopeammin siirtääkseen saman määrän verta. Ilmiötä kutsutaan kardiovaskulaariseksi ajelehtimiseksi. Tuloksena on syke, joka nousee, vaikka teho ei ole muuttunut, ja se viittaa yleensä nestevajeeseen, lämpöön tai energiavajeeseen eikä kunto-ongelmaan. Sen havaitseminen kolmannella tunnilla sen sijaan, että seinä tulisi vastaan kuudennella, on juuri se, mihin tehon ja sykkeen yhdistelmä on tarkoitettu.

Ultrapitkän ajon onnistuminen on kiinni arkisesta kurinalaisuudesta: viikkoja etukäteen määritetyistä alueista, rehellisesti pidetystä tehosta vaihtelevassa maastossa, aikataulun mukaisesta tankkauksesta ja ajelehtimisen havaitsemisesta ennen kuin seinä tulee vastaan. Kun teet kaiken tämän hyvin, ponnistus tuntuu viimeisellä tunnilla suunnilleen samalta kuin ensimmäisellä.
Seuraa tehoa, sykettä ja poljinnopeutta jokaisella lenkillä COROS DURAn, COROS-sykemittarin ja COROS Bike Cadence Sensorin avulla.











