Nousu jättää hyvin vähän tilaa virheiden korjaamiselle. Kun jalat ovat jyrkällä osuudella hapoilla, paluuta ei ole eikä tasaista kohtaa, jossa palautua. Siksi reaaliaikainen palaute on nousussa tärkeämpää kuin juuri missään muualla pyöräilyssä. Tässä data painaa enemmän kuin tuntuma.
Miksi teho voittaa sykkeen nousussa
Syke reagoi ponnistukseen 20–30 sekunnin viiveellä. Tasaisella viive merkitsee harvoin mitään, koska kuormitus muuttuu yleensä vähitellen. Nousussa se voi olla ero sen välillä, ehditätkö korjata ajoissa vai huomaatko liian myöhään. Siinä vaiheessa, kun syke vihdoin kertoo, kuinka kovaa ensimmäinen jyrkkä osuus ajettiin, jalat ovat jo maksaneet hinnan.
Tehossa ei ole viivettä. Tehopiikki näkyy samalla hetkellä kuin se syntyy, ei 20–30 sekuntia myöhemmin, joten voit hellittää ennen kuin ponnistuksesta tulee velka, joka on maksettava takaisin myöhemmin nousussa. Kun seuraat tehoa reaaliajassa COROS DURA -laitteella, rytmitys muuttuu tuntumaan perustuvasta arvauksesta joksikin, jota voit korjata reaaliajassa ennen kuin vahinko on tapahtunut eikä vasta jälkikäteen.

Harjoittelu pitkää nousua varten
Kynnysteho määrittää katon sille, kuinka kovaa pitkän nousun voi ajaa hyytymättä. FTP, suurin keskiteho, jota pyöräilijä jaksaa ylläpitää noin 45–70 minuutin ajan, on usein suorin keino nousta hyvin pitkiä ja tasaisia mäkiä. Katon nostaminen vaatii suunnitelmallista aikaa Threshold-alueella, 91–105 prosenttia FTP:stä, 7–12 minuutin intervalleina, jotka vastaavat monen todellisen nousun pituutta. Se vaatii myös aikaa Aerobic Power -alueella, eli 76–90 prosentin sweet spot -alueella, joka nostaa kattoa ilman jatkuvan kynnysharjoittelun kasautuvaa väsymystä.
Molemmat intensiteetit löytyvät valmiina strukturoituina harjoituksina COROSin harjoituskirjastosta tason mukaan skaalattuina: sweet spot -harjoitukset Tempo Ride keskitasolle ja edistyneille sekä 7–12 minuutin kynnysikkunan ympärille rakennetut FTP-intervalliharjoitukset, nekin keskitasolle ja edistyneille. Jokaisen voi ladata suoraan DURAan ennen lenkkiä.
Kaikki nousut eivät vaadi samaa tasaista lähestymistapaa. Lyhyt, räjähdysmainen kahden tai kolmen minuutin mäki, jollaisia tulee vastaan mäkisellä gran fondolla tai kovalla ryhmälenkillä, on lähempänä VO₂ max -ponnistusta kuin kynnysponnistusta, ja se vaatii omanlaisensa valmistautumisen. Huippukapasiteetin harjoittaminen VO₂ max -intervalleilla ja eteneminen keskitason ja edistyneiden versioihin kehittää kykyä ajaa lyhyt jyrkkä osuus kovaa ja palautua nopeasti seuraavaan. Pyöräilijöille, joiden pitää hyökätä kesken nousun vastatakseen irtiottoon tai sulkeakseen raon, Anaerobic Power -intervallit harjoittavat juuri sitä 30–60 sekunnin kiriä jo valmiiksi väsyneen aerobisen järjestelmän päälle. Se on paljon lähempänä sitä, mitä mäkisen kilpailun kärjessä todella tapahtuu, kuin mikään irrallinen spurtti.
COROS-vinkki: Haluatko lisätietoa huippukapasiteetin harjoittamisesta? Lue VO₂ max -oppaamme pyöräilijöille.

Jos tähtäät tiettyyn nousuun, olipa se oma kotimäki tai vuoristosola tulevalla pyöräilymatkalla, COROS DURAn reittisuunnittelulla voit lisätä nousun reittiin etukäteen, ja laitteen nousuyhteenveto näyttää jyrkkyyden ja jäljellä olevan matkan jo ennen kuin olet mäen juurella. Kun tiedät, mitä on edessä, on helpompi rytmittää fiksusti. Ilman tätä tietoa on helppo kiihdyttää liian aikaisin osuudella, joka tuntuu hallittavalta, tajuamatta, että nousua on vielä jäljellä.
Itse nousun rytmitys
Pitkän nousun ensimmäinen kolmannes palkitsee hieman varovaisen, lähes epämukavan varovaisen vauhdin, jossa kovemmat ponnistukset säästetään kohtiin, joissa jyrkkyys niitä todella vaatii. Käytännöllinen tavoite on pitää teho Aerobic Power -alueelta matalaan Threshold-alueeseen, noin 85–100 prosentissa FTP:stä, pitkän nousun ensimmäisen puoliskon ajan. Siitä eteenpäin vauhti voi hiipiä ylöspäin, mutta vain jos jalat antavat selvän merkin valmiudestaan: syke nousee yhä tasaisesti eikä piikkaa, ja teho pysyy vakaana toistuvien kiihdytysten läpi eikä hiivu. Kun nämä merkit ovat olemassa, toinen puolisko on se kohta, jossa nousua voi painaa lähemmäs Threshold-aluetta tai jyrkimmillä osuuksilla hetkeksi sen yli, sillä alussa säästetty reservi tekee juuri tästä ponnistuksesta kestävän eikä hyytymiseen johtavaa.
Jyrkkyys pysyy harvoin samana koko nousun ajan, ja äkillinen jyrkentyminen on kohta, jossa tuntuman mukaan rytmittäminen pettää yleensä nopeimmin. Tehon pitäminen tasaisena jyrkemmällä osuudella tarkoittaa, että vauhdin on annettava pudota, mikä voi tuntua menetetyltä maalta, vaikka ponnistus ei ole muuttunut. Saman vauhdin tavoittelu ajamalla enemmän tehoa jyrkkään kohtaan on juuri se, mikä aiheuttaa piikin, joka on maksettava myöhemmin takaisin. Kun ajat lukeman etkä tuntuman mukaan, ponnistus pysyy tasaisena, vaikka alla oleva jyrkkyys ei pysy.

Myös poljinnopeudella on tässä merkitystä. Jos poljinnopeus pääsee laskemaan liian alas jyrkillä osuuksilla, se vaatii enemmän lihasvoimaa ja kuluttaa glykogeenia nopeammin kuin vaihtaminen kevyemmälle ja pyörittäminen. Kun seuraat poljinnopeutta tehon rinnalla DURAn näytöltä, saat toisen datapisteen hallittavaksi, sillä oikealla tehoalueella mutta raskaalla 55 rpm:n poljinnopeudella ajettu nousu maksaa fysiologisesti eri hinnan kuin samat watit 75 rpm:llä. COROS Bike Cadence Sensor antaa sinulle tämän lukeman jokaisella lenkillä.
Valmentajan opetus
Hyvin rytmitetty nousu näkyy selvästi jälkikäteen, datassa yhtä lailla kuin siinä, miltä ponnistus tuntui. Kun käyt lenkin jälkeen läpi nousun tehodatan ja vertaat ensimmäistä kolmannesta viimeiseen, epätasainen suoritus paljastuu tavalla, johon pelkkä muisti harvoin pystyy. Kuten mikä tahansa taito, tämäkin hioutuu harjoittelemalla: seuraava nousu on tilaisuus soveltaa sitä, mitä data näytti, ja riittävän monen nousun jälkeen rytmitys muuttuu hetkessä tehdystä arvauksesta toimintatavaksi, jota voit todella hioa.











