Francesco Puppi racing the Western States 100

Francesco Puppi: 100 mailin debyytti, joka nosti riman uudelle tasolle

Ensimmäisellä 100 mailin kisallaan, Western States 100:ssa 2026, Francesco Puppi juoksi ajan 13:51:08 ja oli toinen – alle aiemman reittiennätyksen.

Kilpailun hallinta voittaa kisoja: näin Victor Bosoni teki uuden Tour Divide -FKT:n Luet nyt Francesco Puppi: 100 mailin debyytti, joka nosti riman uudelle tasolle 7 minuuttia Seuraava June 2026 Feature Update

Francesco Puppi ei aloittanut ensimmäistä 100 mailin kisaansa hiljaa. Western States 100 -kisassa 2026 hän juoksi ajan 13:51:08, sijoittui toiseksi, alitti aiemman reittiennätyksen ja auttoi viemään miesten kilpailun uuteen aikakauteen. Debyytti se oli vain matkan osalta, ei kunnianhimon.

Western Statesissa ei ollut koskaan nähty miesten palkintopallia, jonka kaikki kolme olisivat alittaneet 14 tuntia. Francesco oli osa tätä muutosta ja tuli maaliin 4 minuuttia ja 53 sekuntia Vincent Bouillardin jälkeen, jonka poikkeuksellinen loppukiri toi hänelle voiton. Francescon kohdalla kysymys ei koskaan ollut siitä, oliko hänellä vauhtia. Vuoden 2025 Canyons 100K -reittiennätys ja CCC-voitto olivat jo todistaneet sen. Kysymys oli, kestäisikö vauhti 100 mailia (161 km).

Francesco Puppin data Western States 100 -debyytistä


Vauhdista 100 mailin kestävyydeksi

Francescon tausta teki hänestä yhden lähtöviivan kiinnostavimmista urheilijoista. Hänet ovat muovanneet ratajuoksu, lyhyet vuorijuoksut, nopea polkujuoksu ja pitkien matkojen ongelmanratkaisu. Sillä on merkitystä Western Statesissa, jossa kyky jatkaa juoksemista tuntien nousujen ja laskujen jälkeen ratkaisee usein kisan.

Helmikuussa ennen Black Canyon 100K -kisaa Francesco kertoi, miten hänen valmistautumisensa keskittyi vauhtiin, kestävään juoksuun ja kykyyn pitää kovaa vauhtia yllä monen tunnin jälkeen. Western Statesista tuli tämän ajatuksen 100 mailin koe. Hänen etunsa ei koskaan ollut vain se, että hän pystyi juoksemaan kovaa, vaan se, että hän pystyi juoksemaan kovaa suhteellisesti pienemmällä kuormituksella – ja nousemaan silti hyvin, kun reitti sitä vaati.

Suoritus tuli lisäksi häiriintyneen valmistautumisen jälkeen. Black Canyonissa Francescon olkapää meni sijoiltaan ja hän joutui keskeyttämään. Maaliskuussa hän voitti Chianti Marathonin reittiennätyksellä, mutta huhtikuun alussa hän mursi ranteensa kaaduttuaan jäällä ja joutui leikkaukseen. Harjoittelu pysyi melko tasaisena leikkauksen ympärillä ollutta lyhyttä taukoa lukuun ottamatta, mutta keho ei enää reagoinut hyvin täyden 100 mailin valmistautumisen vaatimuksiin.

”Loukkaantumisten ja niiden mukana tulleen stressin ja väsymyksen takia kehoni ei reagoinut harjoitteluun”, Francesco sanoi. ”Se aiheutti paljon epävarmuutta. Tiedät, miltä kevyen lenkin pitäisi tuntua, mutta kadotin ne tuntemukset joksikin aikaa.”

Yhdessä valmentajansa Tito Tibertin kanssa Francescon piti löytää toinen tapa rakentaa harjoitusjakso. Perinteisen 100 mailin valmistautumisen pakottamisen sijaan he käyttivät enemmän vaihtoehtoista harjoittelua, pitivät kokonaiskuorman korkeana, lisäsivät palautumista avainharjoitusten väliin ja siirsivät pitkien lenkkien painopisteen intensiteetistä kestävyyteen. Tavoitteena oli säilyttää jo kehitetyt ominaisuudet ja valmistaa keho vähitellen 161 kilometrin juoksemisen mekaanisiin vaatimuksiin.

Toukokuun puolivälin tienoilla suunta alkoi kääntyä. Francesco tunsi harjoittelun taas loksahtavan kohdalleen, minkä ansiosta hän pystyi tekemään vahvempia harjoituksia ja tasaisempia viikkoja. Viimeinen kuukausi ei niinkään ollut jokaisen erityisärsykkeen jahtaamista vaan jo tehdyn työn vakiinnuttamista: vauhdin säilyttämistä, kestävyyden parantamista ja saapumista Olympic Valleyyn kehon kanssa, joka oli valmis juoksemaan pitkälle tuntemattomaan matkaan.

”Olin huolissani harjoituksista, joita en pystynyt pitämään mukana harjoitusjaksossa, koska se oli hieman tiiviimpi kuin mitä valmentajani ja minä olimme toivoneet”, hän sanoi.

”Uhrasimme matkan varrella joitakin erityisärsykkeitä, mutta kauteni rakenteen takia meidän ei aina tarvitse rakentaa täysin kisakohtaista jaksoa jokaista kisaa varten. Vauhti on aina jollain tavalla tallella, koska olin työstänyt sitä talven harjoitusjaksollani. Tähän valmistautumiseen riitti, että lisäsimme muutaman harjoituksen laadun ylläpitämiseksi. Viimeinen kuukausi oli enemmän palasten kokoamista yhteen ja kehon valmistamista 100 mailin juoksemisen vaatimuksiin.”

Francesco Puppin Training Load -kehitys 1. tammikuuta Western States 100 -kisaan

Francesco Puppin Training Load -kehitys 1. tammikuuta Western States 100 -kisaan.


Lähtö – Foresthill: hallittua juoksua ennätysvauhdissa

Kisa alkoi nopeammin kuin Francesco oli odottanut. Hans Troyer veti alkuvauhtia, ja useat pääsuosikit imaistiin mukaan aggressiiviseen rytmiin. Francesco tiesi, että vauhti oli riskialtis, mutta ryhmän päästäminen karkuun oli yhtä lailla vaarallista.

”Vauhti oli melko kova alusta asti”, hän sanoi. ”Sanoin ympärilläni olleille Kilianille, Jimille ja Vincentille, että minusta se tuntui enemmän 100 kilometrin kuin 100 mailin vauhdilta. Tiesin, että joutuisimme vaikeuksiin, mutta kukaan ei halunnut hidastaa, enkä minä halunnut päästää heitä karkuun. Tiesin, että jossain vaiheessa alkaisin kärsiä. En vain tiennyt, missä.”

Se kiteyttää kisan ensimmäisen puoliskon jännitteen. Francesco ymmärsi hinnan, mutta hän ymmärsi myös kilpailijoiden tason. Hän pysyi tarpeeksi lähellä ollakseen vaarallinen ilman, että hänen tarvitsi hallita kisaa kärjestä.

Francesco Puppin kisadata Olympic Valleysta Foresthilliin

Francesco Puppin kisadata Olympic Valleysta (lähtö) Foresthilliin (noin 100 km).

Katsotaan tarkemmin osuutta El Dorado Creekistä Foresthilliin, jossa Francescon nousu kärkeen alkoi muotoutua. Ratkaiseva muutos tuli Michigan Bluffin jälkeen: viimeisillä 10 kilometrillä Foresthilliin Francesco kuroi Hans Troyeriin lähes kolme minuuttia ja kavensi eron 3:05:stä vain 15 sekuntiin. Hänen sykkeensä nousi hieman nousussa kohti Foresthillia, mutta pysyi hallinnassa. Samalla hänen Effort Pacensa näyttää vahvaa ja tasaista ylamäkisuoritusta eikä holtitonta kiriä. Ennen kuin reitti muuttui nopeammaksi ja juostavammaksi, Francesco oli jo käyttänyt tämän osuuden palatakseen kisan kärkeen.

Francesco Puppin kisadata El Dorado Creekistä Foresthilliin

Lähikuva osuudesta El Dorado Creek – Foresthill, jossa kisan asetelmat alkoivat muuttua.


Foresthill – Rucky Chucky: tuntemattomalle alueelle

Francesco ei ollut koskaan aiemmin juossut 100 mailin kisaa, ja Foresthill merkitsi sen rajaa, minkä hän tunsi. Siihen asti matka kuului maailmaan, jonka hän ymmärsi. Sen jälkeen jokainen kilometri oli uusi.

”100 mailin debyytti on sekä etu että haitta”, hän sanoi.

”Et tiedä tarkalleen, millaista rasitusta ja kipua siihen liittyy, ja uskon, että se voi olla etu. Jos oikeasti tiedät, miltä se tuntuu, mielesi yrittää estää sinua palaamasta siihen kivuliaaseen paikkaan. Jos kuitenkin haluat voittaa, sinun on pakko laittaa itsesi siihen tilanteeseen. Minun tapauksessani minulla oli kaikki löydettävänä eikä mitään menetettävää. Se on myös haitta, koska kokemus on tällaisessa kisassa todella tärkeää.”

Vaikka matka oli uusi, Francesco siirtyi maastoon, jonka hän tunsi hyvin. Foresthillin jälkeen reitti alkaa kulkea samoja polkuja kuin Canyons 100K, jossa hän teki reittiennätyksen vuonna 2025. Matka oli tuntematon, mutta maasto tuttu. Kun kisa muuttui nopeammaksi ja juostavammaksi, se sopi Francescon vahvuuksiin, mutta samalla mekaaninen kuormitus jo valmiiksi väsyneille jaloille kasvoi.

Francesco ohitti Hansin Foresthillin jälkeen ja kasvatti johtonsa Rucky Chuckyyn mennessä lähes 10 minuuttiin. Hän teki sen ilman jänistä, mikä teki osuudesta vaativamman sekä henkisesti että fyysisesti.

”Foresthillin jälkeen oli vaikeaa, kun mukana ei ollut jänistä”, hän sanoi. ”Päivä alkoi tuntua todella pitkältä.”

Myös reitin syrjäisyys teki vaikutuksen.

”Se tuntuu niin syrjäiseltä, etenkin verrattuna Euroopan kisoihin, joihin olen tottunut. Siellä olet vain sinä ja ympäröivät polut.”

Francesco Puppin kisadata Foresthillistä Rucky Chuckyyn

Francesco Puppin kisadata Foresthillistä (noin 100 km) Rucky Chuckyyn (noin 126 km).


Joen ylityksestä maaliin: yhä kohti historiaa

Joen ylityksen jälkeen jäljellä oli noin 35 km ja 1 140 nousumetriä. Osuus alkaa vaikealla nousulla Green Gatelle ja muuttuu sitten kisan juostavimpiin osuuksiin kuuluvaksi maastoksi. Se kuulostaa nopealle juoksijalle suotuisalta, mutta yli 125 kilometrin jälkeen juostava maasto on biomekaaninen koe. Jalkojen on jatkettava liikettä, vaikka aiempien laskujen ja kanjoninousujen aiheuttamat vauriot ovat jo kasautuneet.

Tässä Vincent Bouillard teki ratkaisevan siirtonsa. Hän kirisi eron 1:30:een Auburn Lake Trailsilla ja nousi johtoon ennen Quarry Roadia. Francesco ei kuitenkaan romahtanut. Hän jatkoi historiallisella tasolla, juoksi joelta maaliin noin 3 tunnissa 15 minuutissa ja tuli maaliin selvästi alle aiemman reittiennätyksen.

Viimeiset kilometrit näyttivät huipputason 100 mailin kilpailun molemmat puolet: yksi urheilija teki poikkeuksellisen loppukirin, ja toinen piti kasassa debyytin, joka oli jo muuttanut tasovaatimukset.

Francesco Puppin kisadata Rucky Chuckysta Auburniin

Francesco Puppin kisadata Rucky Chuckysta (noin 126 km) Auburniin (maali).

COROS-vinkki: Effort Pace korjaa vauhdin maaston kaltevuuden mukaan, mikä tekee nousujen ja laskujen vertailusta paljon helpompaa kuin todellisella vauhdilla. Käy se läpi osuus kerrallaan vuoristokisan jälkeen nähdäksesi, missä oikeasti voitit tai menetit aikaa.

Francesco Puppin ensimmäisestä 100 mailin kisasta tuli yksi Western Statesin historian nopeimmista suorituksista. Hän saapui vauhdikkaana, sopeutui epävarmuuden keskellä, nousi johtoon 100 kilometrin jälkeen ja jatkoi ennätysvauhtia nopeammin pitkälle tuntemattomaan.

Lisää tämän valmistautumisen taustoista voit lukea Francescon FEARLESS-tarinasta The Weight of Expectations tai katsoa hänen YouTube-videonsa GOING FURTHER – The Roller Coaster, joka kertoo valmistautumista muovanneista loukkaantumisista, epävarmuudesta ja kärsivällisyydestä.